Laatokan Karjala etsi muotoaan ja paikkaansa 1600 – 1800 luvulla kahden valtakunnan Ruotsin ja Venäjän välissä. Ruotsin tarmokkaat kuninkaat työnsivät valtaansa ja luterilaista uskontoa itään. Sen seurauksena ortodoksista väestöä siirtyi syvemmälle Venäjälle ja tilalle muutti lähinnä Savosta väestöä autioituneille tiloille. Uudenkaupungin rauhan raja (1721) jakoi alueen virallisesti kahtia, silloiset mahtipitäjät Kitee ja Tohmajärvi menettivät itäiset kylänsä, Pälkjärvi jäi kokonaan Venäjälle ja Ruskealasta muodostui uusi pitäjä. Venäjän vallattua Suomen kokonaan 1808 – 1809 alueet liitettiin kuitenkin muun Suomen yhteyteen 1811. Rajojen siirtyminen, pitäjien ja seurakuntien yhdistyminen ja uusien syntyminen on haasteellista suvun historiaa tutkittaessa.

Vanhimmat merkinnät Majoisen suvusta löytyvät Ilomantsin kirkonkirjoista 1700-luvun alkupuolella Jabob Majainista ( Jaakko Majoinen ) ja Maria Ackainista (Maria Akkanen (Akatar) Patrikasta. Mutta olihan tietysti Jaakolla ja Marialla vanhemmat ja isovanhemmat, kuka vain kykenisi selvittämään. Suur-Ilomantsin historiassa on myös maininta Petter Majjoinin autiosta 1600- luvun lopulla.

Jaakko (1698 – 1740) ja Maria saivat kuusi lasta, kolme poikaa ja kolme tyttöä. Näistä vain tyttäret Kaisa ja Maria sekä poika Antti jatkoivat sukua. Kaisa meni Tuomas Meriläisen vaimoksi, Maria avioitui Matti Kurvisen kanssa ja Antti peräti kolmesti, vaimot aikajärjestyksessä Anna Keinänen, Liisa Turunen ja Leena Pikkarainen.

Majoisten sukunimi on harvinainen ja vaikea ilmoittaa vielä tänäänkin kuulijalle. Mikä on nimen alkuperä – sitä ei ole pystytty selvittämään. Tuleeko sen Vienan suunnasta majava sanasta, taloon viittaavasta maja sanasta vai mistä? Vaikeuskerrointa lisää pappien käyttämä vaihteleva kirjoittamistapa, nimi esiintyy kirkonkirjoissa ainakin muodossa Majain, Muujain, Mujain, Mujoin, Majjoin, Mojoin, Majoin, Majonen, Majanen, Mojonen ja 1800-luvun loppupuolelta löytyy viimein Majoinen. Majain nimellä kastettuja löytyy myös Muolaan Kopralan kylästä 1700-luvun puolenvälin jälkeen ja Taipalsaaresta 1800-luvun alkupuoliskolta.

Majoinen esiintyy myös paikanniminä. Enossa on Majoinvaara, Savossa Pielavedellä järvi nimeltä Majonen, Riistavedellä Suuri- ja Pieni-Majoinen sekä Sarvi-Majoinen, Majoistensalo ja Majoistenmäki. Ilomantsin luovutetulla alueella Liusvaarasta itään lähellä vanhaa rajaa on Majoistenjärvi.

Millaisia ihmisiä Majoiset ovat olleet? Kirkonkirjojen mukaan tavallisia maalaisihmisiä, eivät ole erottuneet hyvässä eikä pahassa. Talollisia, lampuoteja (vuokraviljelijöitä), renkejä ja työmiehiä. Naispuoliset; vaimoja, talollisen tyttäriä ja palvelijoita. Yhteiskunnallisesta toiminnasta löytyy joitain merkintöjä: Juho Majoinen oli 1854 Kaustajärven köyhäinhoitopiirin kaitsijana ja Antti Majoinen Pälkjärven Kuhilasvaarassa Vuorikansan Osuuskassan hallituksen jäsen 1910-luvulla.

Majoisten suku asui siis aluksi Ilomantsissa, levisi Tuupovaaraan, Enoon, Tohmajärvelle, Pälkjärvelle, Soanlahdelle ja Ruskealaan. Enon Majoisista on muutama perhe muuttanut Australiaan saakka. Väestörekisterin tämänhetkisen tiedon mukaan mukaisesti Suomessa on 152 Majoinen sukunimeä käyttävää ja ulkomailla heitä on 17.

Eri lähteistä epähistoriallisesti laatineet 3.3.2014 Matti Majoinen, sukuseuran sihteeri ja Arto Karppinen, sukuseuran rahastonhoitaja.